Sipoon Kyypelivuori

Mikä on Kyypelivuori?

Kyypelivuori on Sipoon Gumbostrandissa eli Akanpesänrannassa sijaitseva erikoinen ja vaikuttava kallio- ja kivimuodostuma. Vuori on 1980-luvulta lähtien tullut tunnetuksi sen juurella suoritetuista Lemminkäisen temppelin kaivauksista. Tämä kysymysosio käsittelee kuitenkin vuoren ulkopuolta ja kohdetta yleensä.

Onko Kyypelivuori sama asia kuin Kyöpelinvuori?

Kyllä. Ior Bockin mukaan ”Kyypelivuori” on oikeampi ääntämisasu. Toisaalta tämä kirjoitustapa erottaa kyseisen kohteen muista Kyöpelinvuori-nimisistä paikoista.

Eikö nimi Kyöpelinvuori liity satumaailmaan?

Johannes Praetorius: Noitasapatti Kyypelivuorella, Leipzig 1668

Witches' Sabbath - Johannes Praetorius: Blockes-Berges Verrichtung, Leipzig u.a. 1668
(VD17 3:015601X)

Johannes Praetorius: Noitasapatti
Kyypelivuorella, Leipzig 1668

Kyöpelinvuori on suomalaiseen kansanperinteeseen kuuluva käsite.

Suomesta löytyy Kyöpelinvuori-niminen paikka muun muassa seuraavilta paikkakunnilta: Asikkala, Aura, Eura, Hirvensalmi, Hämeenlinna, Heinola, Iitti, Joroinen, Juva, Jyväskylä, Jämsä, Kangasniemi, Keuruu, Kitee, Kivijärvi, Laukaa, Lavia, Luumäki, Mikkeli, Multia, Mäntyharju, Nokia, Sysmä, Vesilahti, Viitasaari ja Ylöjärvi.

Aihetta on sittemmin hyödynnetty sarja­kuvissa, kirjoissa, elokuvissa ja muilla taiteen alueilla. Myös saduissa.

Eikö käsite olekaan peräisin toisesta maasta?

Sama tarina löytyy myös monien muiden maiden kansanperinteestä. Ruotsissa vastaava paikka on nimeltään Blockula tai Blåkulla. Nimi viittaa Blå Jungfrun -saareen, joka sijaitsee Kalmarin salmessa, Ölannin ja Gotlannin lähistöllä.

Ruotsissa on säilynyt 1600-luvulta peräisin olevia oikeuden pöytäkirjoja, joissa noidiksi epäiltyjen kerrotaan ”soutaneen veneellä Kyöpelinvuorelle osallistuakseen siellä seksuaalisiin riitteihin”. Kansanperinteessä tarinoihin Kyöpelinvuoresta liittyy usein seksuaalisuus, ihmisen eläimellisyys ja vuohet.

Ruotsin valtakunnan suurin noitaoikeudenkäyntien sarja sai alkunsa syksyllä 1667 Åsenin kylässä Itä-Taalainmaalla, kun 11-vuotias paimentyttö Gertrud haki kuttuja saarelta, jonne ne olivat karanneet. Koska Gertrudin pikkuveli ei ollut uskaltanut hakea kuttuja, olivat lapset riidelleet ennen kuttujen hakemista. Todennäköisesti veli levitti kertomuksia Gertrudin suorittamasta taikuudesta kuttujen takaisin saamiseksi, koska alueelle levisi huhuja siitä, että Gertrud olisi kävellyt vetten päällä kuttuja saarelta hakiessaan. Asiaa ryhdyttiin tutkimaan papin toimesta, ja pitkällisen kiistämisen jälkeen Gertrud tunnusti noituuden ja kertoi noitasapatista Blåkullassa (suom. ”Sinikukkula”, Kyöpelinvuori). Aluksi harkittiin kuolemantuomiota, mutta lopulta Gertrud sai katumusharjoituksia.

Lähtökohtana olivat tarinat, joita varsinkin lapset ja nuoret kertoivat. Niissä mentiin lentämällä Blåkulla-nimiseen paikkaan, jossa syötiin, juotiin ja tanssittiin. Saatana antoi pidoissa ruokaa ja vahti että kaikki saavat syödäkseen. Siellä heidät myös kastettiin uudelleen ja vihittiin toisilleen tai Blåkullan asukeille tai Saatanalle. Kerrottiin myös kuinka Blåkullassa tapahtui orgioita, joissa oltiin sukupuoliyhdynnässä Saatanan ja muiden Blåkullassa kävijöiden kanssa. Kertomusten mukaan osa lapsista myös synnytti siellä olentoja joilla oli eläinten ja ihmisten piirteitä.

Blåkulla”. Wikipedia, Vapaa tietosanakirja. Wikimedia Foundation. Luettu 23.10.2009.

Saksan kansanperinteessä paikka on nimeltään Blocksberg, joka on yhdistetty muun muassa Brockenin vuoreen Harzissa, Hörselbergeen Thüringenissa ja Bocksbergiin Ala-Saksin osavaltiossa.

On kuitenkin syitä olettaa, että käsite on alunperin lähtöisin juuri suomalaisilta. Tähän viittaa muun muassa paikannimen runsaus Suomessa ja pukkisymbolin läpitunkevuus kaikkien maiden Kyöpelinvuori-tarinoissa.

Miten luudat, kattilat ja noidat tähän liittyvät?

Bockin perheen saagan mukaan naiset lakaisivat keväisin (pääsiäisen aikaan) luudalla vuoren puhtaaksi roskista. Nämä sama naiset – joita nimitettiin tareiksi – keittivät kattilassa koivunlehdistä tehtyä teetä ja kertoivat tar-i-noita.

Haluaisin käydä Kyypelivuorella. Miten löydän perille?

Ajo-ohjeet Helsingistä:

  1. Ajetaan vanhaa Porvoontietä Helsingistä noin 30 km.
  2. Gumbostrandin tienhaarassa käännytään vasemmalle (etelään).
  3. Ajetaan mutkikasta asfalttitietä pitkin venesatamaan.
  4. Jatketaan vielä asfalttitietä kääntöpaikalle. Yleinen tie päättyy.
  5. Jatketaan kapeaa asfalttitietä muutama kilometri.
  6. Yhdessä kohdassa tie haarautuu Y-kirjaimen tapaan. Vasen haara menee Hartwallin vanhalle tehtaalle, otetaan siis oikea haara. Jyrkän alamäen jälkeen tie muuttuu hiekkatieksi. Jatketaan eteenpäin, ja kaarteessa käännytään vasemmalle.
  7. Lyhyehkön, hyvin jyrkän mäen jälkeen tie kääntyy oikealle n. 90 astetta. Sen jälkeen vuoren huippu ja kivijärkäleet näkyvät tien vasemmalla puolella.

(Mukailtu Joergen Pihlflyktin ajo-ohjeesta 14.12.1994.)

Vuoren laella on suurehko kiveen hakattu spiraalikuvio. Mikä sen tarina on?

Tämä ”taideteos” ilmestyi vuoren laelle joskus vuosien 1996–1999 välisenä aikana. Tekijää ei tiedetä varmuudella, mutta kyseessä on mahdollisesti ollut paikalla vieraillut japanilainen matkailija.

Ior on harmissaan siitä, että kallioon on tällainen kuvio menty hakkaamaan. Bockin perheen saagan mukaan kivi on aina pyhä, eikä sitä saa halkaista tai muuten vahingoittaa.

Onko vuorella nykyisin mitään tapahtumia?

Jotkut uuspakanalliset/esoteeriset yhteisöt ovat järjestäneet paikalla rituaalejaan tai muita kokoontumisia. Vuori on myös silloin tällöin harrastaja-arkeologien matkakohteena, missä yhteydessä paikalla on saatettu pitää esitelmiä tms. Lisäksi kohteen ovat ilmeisesti keksineet myös geokätköilyn harrastajat.

Voisinko minä järjestää oman tilaisuuteni siellä?

Vuoren omistajalla Astanga Jooga Helsinki Oy:llä tuskin on mitään pienimuotoisia extempore-käyntejä vastaan, kunhan paikkoja ei sotketa eikä naapureita tarpeettomasti häiritä. Muunlaista tapahtumaa suunniteltaessa on kuitenkin syytä ottaa omistajaan ensin yhteyttä.

Tilaa oma kappaleesi!
Bockin perheen saaga
Ior Bock (kovakantinen – 1996)
€ 36,00 (sis. postituksen)