Kainuun Sanomat 21.10.1996.

Bockin mytologia sivuaa Kajaaniakin

Ior Bock kohahdutti suomalaisia televisiokatsojia pari viikkoa sitten esiintymällä alasti Jari Sarasvuon ohjelmassa. Samainen Bock hämmästytti lähes päivälleen kuusi vuotta sitten kajaanilaisia, kun hän saapui kaupunkiin etsimään kultaista pukkia linnanraunioiden alta. Se jäi yritykseksi, koska Bock ei saanut lupaa kaivuutöihin.

Bockin televisioesiintymisen ja Kajaanin vierailun yhdistävä tekijä on mytologia, jota Bock on kertonut julkisesti vuodesta 1984 asti. Nyt tästä Bockin perheen saagasta on tehty kirja.

Olisiko mahdollista, että Bockin suku on pystynyt säilyttämaan muistitietona tarinoita pakana-ajalta?

Näin kysyy kirjan toimittanut Juha Javanainen kirjan alkusanoissa. Hän itse uskoo, että se on mahdollista mikä heijastuu tietysti kirjan sisältöön.

Uskoipa tai ei Bockin kertomuksiin on mytologia sellaisenaan kiehtova. Itsellänikin on ollut tilaisuus kuulla se kasvotusten Bockin kanssa hänen itsensä kertomama. Mytologia on omalla tavallaan sukua Kalevalan tarinoille. Se tuntee myös Väinämöisen, Ainon, Lemminkäisen, Ilmarisen ja Sammon.

Mutta runomitan sijasta Bockin mytologia rakentuu omalle äännejärjestelmälle, joka on Bockin mukaan avain mytologian ymmmärtämiselle ja muistamiselle. Ymmärrystä ja muistamista kertomukset ulkopuoliselta todella vaativatkin.

Itse mytologia käsittelee kuten mytologiat yleensä maailman, elämän ja ihmisen syntyä, uhraamista, hallitsemista ja kuolemaa.

Bockin mytologiassa maailman kaikkeuden keskus on ollut Uudellamaalla. Kertomusta leimaavat monimutkaiset siittämisjärjestelmät, joilla on Bockin mukaan ollut keskeinen merkitys yhteiskuntajärjestelmän muotoutumisessa. Tämä ylenpalttimen sperman ja mahlan kunnioitus saa tavallisen lukijan vähintäänkin hämilleen.

Kainuulaisena ja kajaanilaisena mytologian mielenkiintoisin tarina on kertomus Seppo Ilmarisen paosta Kaarljaarlepuriin, joka Bockin mukaan on Kajaaninlinna. Ilmarinen olisi tullut Kajaaniin jo vuonna 1250 ja hänella olisi ollut mukanaan kultainen pukki, joka on haudattu lyijylaatikossa Eerikin regaalien kanssa Kajaanin linnan saareen vanhan kaivon pohjalle.

Bock uskoo, että kultainen pukki on edelleen samassa kaivossa. Hän on teettänyt maatutkaluotauksia linnanraunioilla. Bockin mukaan niisä olisi paikallistettu kyseinen pukki. Siksipä Bock pitää erittäin valitettavana, että museovirasto ei anna lupaa kaivaa sitä esille.

Sen sijaan Bock on ystävineen saanut kaivaa auki jo monta vuotta Sipoon Gumbostrandissa sijaitsevaa Kyypelivuorta, jonka sisällä Bock uskoo olevan Lemminkäisen temppelin, jonne on kätketty mittaamattomat kulta-aarteet. Tämän kaivaustyön yksi merkillisimpiä episodeja on se että kaivaustöitä rahoitti yhdessä vaiheessa Lemminkäinen Oy.

Olkoon tämä todiste siitä, että Ior Bockilla on taito ja kyky lumota kuulijansa tarinoillaan, oman sukunsa mytologian viimeisena kertojana. Tarina on nyt kirjattu korvien välistä kansien väliin. Se on yksi luku, kylläkin varsin outo ja merkillinen sellainen, suomalaista kertomaperinnettä.

Simo Hyttinen

Ior Bock: Bockin perheen saaga, Väinämöisen mytologia. Toimittanut Juha Javanainen. Synchronicity Publications, Helsinki 1996. 120 sivua. Ovh: 168 mk.