Ior Bockin yhteistyö Ehrensvärd-seuran kanssa

Ior Bock esiintyi ensimmäisen kerran Suomenlinnassa vuonna 1968. Silloin hän esitti Ehrensvärd-museossa ohjelman ”Kustaa Mauri Armfelt ja hänen sydänystävänsä Kustaa III”. Seuraavana keväänä Ior Bock kiinnitettiin Suomenlinnan museolinnoituksen pääoppaaksi. Vuosina 1968–1983 Ior Bock käytti nimeä Ior Svedlin.

Ior Bockin työnantaja Suomenlinnassa oli Ehrensvärd-seura, jolla on yksinoikeus linnoituksen opastuksiin. Seuran puheenjohtajana toimi Axel Gallén ja sihteerinä Olof af Hällström, joka oli myös museolinnoituksen intendentti ja Ior Bockin läheisin työtoveri.

Iorin ja Olofin työtavaksi muodostui, että he laativat opasesityksilleen oman teemansa, joka vaihtui vuosittain. Opastuksia oli määrätunneittain. Niiden lisäksi oli mahdollista tilata opastus ryhmille. Lippuja myi ja tilauksia otti vastaan Maria af Hällström. Tiedot tilausryhmistä Iorille välitti Olof.

Vuonna 1976 opasryhmään liittyi Claire von Frenckell. Tästä lähtien pääasiassa nämä kolme opasta esittelivät Suomenlinnaa suomeksi (Ior), ruotsiksi (Olof) ja englanniksi (Claire). Ior ja Claire matkustivat aina opaskauden päätyttyä talveksi Intiaan, Goaan, jossa he Suomesta mukaan ottamansa aineiston pohjalta tutkivat Viaporin (Suomenlinnan) 1700-luvun historiaa ja valmistelivat seuraavan kauden esityksen. Näin he työskentelivät kevääseen 1984 asti.

Miten Ior Bockista tuli Suomenlinnan freelance-retkiopas

Ior Bockin mukaan hänen oppaan toimesta erottamiseen johtanut tapahtumasarja alkoi vuonna 1982.

Kesällä 1982 Ior ja Claire pitivät yhden vapaan viikonlopun. Aikaisemmin he eivät olleet pitäneet vapaata kesäkauden aikana, vaan olivat aina varalla tilausryhmien takia. Ior kertookin ylpeänä oppaan työstään, ettei hän koskaan ole ollut sairas eikä koskaan myöhästynyt.

Vuoden 1982 viikonloppuvapaa sai aikaan seuraavaa: Ruotsista soitettiin Suomenlinnaan ja tilattiin ryhmäopastus. Toiveena esitettiin, että Ior opastaisi ryhmää. Mutta nyt Olof tuurasi Ioria tämän poissaollessa. Järjestely oli ennakoitua suurempi pettymys ryhmälle, joka oli tilannut ”oppaan, jolla on korvarengas, mutta tulikin opas, jolla on baskeri”.

Vuonna 1983 Ior ja Claire ottivat taas viikonloppuvapaata lähteäkseen Pori Jazziin, mutta vahingosta viisastuneena Ior vei nyt Helsingin Sanomiin ilmoituksen, jonka mukaan Ior ja Claire ovat viikonlopun poissa Suomenlinnasta eivätkä niinollen opasta siellä. Helsingin Sanomat julkaisi tiedon muodossa, että Suomenlinnassa ei ole viikonloppuna opastuksia lainkaan!

Ehrensvärd-seura vaati luonnollisesti selvitystä Iorilta ja Helsingin Sanomilta, miten tällainen tieto oli voitu julkaista. Helsingin Sanomien toimituksen mukaan Suomenlinnan opastukset olivat olleet niin huonosti tiedotettuja, että toimituksessa oli luultu, että vain Ior ja Claire opastavat siellä. Tämä selitys välitettiin sekä Ehrensvärd-seuraan että museovirastoon.

Suomenlinnan museolinnoituksen ylimpänä vastuutahona on museovirasto. Museoviraston ylijohtaja C. J. Gardberg kutsui pääopas Iorin ja intendentti Olofin keskustelemaan opastuksista. Ior Bockin mukaan Gardberg kertoi tässä keskustelussa, että museovirastolle oli tullut valituksia opastetuilta ryhmiltä, jotka olivat tilanneet Iorin oppaaksi, mutta oppaana olikin toiminut Olof.

Ilmeisestikin tilauksia vastaanottaneen Maria af Hällströmin mielestä Ior oli suotta suosittu, ja niinpä hän oli halunnut tasoittaa tilannetta jakamalla ryhmiä miehelleen Olofille.

Gardberg ehdotti ratkaisuksi, että seuraavana kautena Ior voisi itse ottaa vastaan ryhmätilaukset, jotta asiakkaat saisivat varmasti haluamansa oppaan.

Lisäosoituksena siitä, että henkilökemia ei enää ottanut toimiakseen Suomenlinnan opaspiirissä, on seuraava tapahtuma: Suomenlinnan opastuskauden päätyttyä on vuosittain järjestetty päättäjäiset, iltajuhlat. Vuoden 1983 päättäjäisiin ei Ioria ja Clairea kutsuttu.

Ennen Intiaan lähtöään 1983 Ior ilmoitti Olofille, että hänen vuoden 1984 esityksensä aiheeksi tulee ”Augustin Ehrensvärd ja Kustaa III:n laivasto”.

Palattuaan Intiasta huhtikuussa 1984 Ior näki esitteen, jossa hänen esityksensä aiheeksi olikin ilmoitettu ylimalkaisesti ”saaristolaivasto”, joka oli itse asiassa Olofin opastuksen aihe. Tämä sai Iorin suunniltaan.

Ior ja Olof kävivät tämän jälkeen keskustelun, jossa sovittiin, että Ior voi tästedes itse hoitaa ryhmiensä tilausten vastaanottamiset ja opastukset. Mutta sitten Olof esitti, että Ehrensvärd-seura haluaa kahden prosentin provision tuloista – seurallahan on yksinoikeus opastuksiin museolinnoituksella. Tähän Ior totesi, ettei sellaisesta oltu puhuttu Gardbergin kanssa, ja marssi ulos palaverista.

Kysymys oli vielä siitä, jatkaisivatko Ior ja Claire päivittäisiä opastuksiaan määrätunneittain. Ehrensvärd-seuran kokouksessa toukokuussa 1984 ilmoitettiin, että seura lopettaa yhteistyön Ior Bockin kanssa hallituksen kokouksen päätöksellä. Ior Bock marssi ulos kokouksesta. Samalla hänestä tuli freelancer, vapaa ohjelmantekijä ja esittäjä. Myöskään Claire ei enää jatkanut oppaan tehtävissä.

Hufvudstadsbladet käsitteli Ior Bockin eroa Suomenlinnan museolinnoituksesta seuraavissa artikkeleissa: ”Svedlin lämnar Sveaborg” (Hbl 12.5.1984), ”Ior sommarvärd på Bastion Dygd” (Hbl 30.9.1984) ja ”Ior Svedlin guidar igen på Sveaborg” (Hbl 25.4.1986).

Jälkipuhe

Olof af Hällström ei antanut lausuntoja Iorin erosta. Mutta Olofin kuoltua 1990 tilanne muuttui. Vuoden 1990 lopussa Ior Bock tuomittiin ehdonalaiseen kolmen kuukauden vankeusrangaistukseen Sipoon Gumbostrandin hashis-huumejutussa.

Kun tuomio julistettiin 10.12.1990, Ilta-Sanomat julkaisi artikkelin ”Entinen opas louhii kalliota” (IS 11.12.1990), jonka mukaan ”Ior Bock (ent. Svedlin) erotettiin oppaan tehtävistään 1983, koska hänen opastuksensa eivät enää vastanneet historiallisia tosiasioita”.

Tällaista väitettä ei ole tietojemme mukaan julkaistu kertaakaan Olof af Hällströmin toiminnan aikana, vaan vasta hänen kuoltuaan: Ehrensvärd-seuran arkistossa on toukokuulle 1984 päivätty seuran hallituksen pöytäkirja, jonka mukaan Ior Bockin työsopimusta ei jatketa, koska hänen ei enää katsottu voivan opastaa tavalla, jota seuran oppailta edellytettiin.

Vuonna 1990 tähän päätökseen liitettiin tulkinta, että syynä oli Ior Bockin esitysten vieraantuminen ”historiallisista tosiasioista”. Väitteen tueksi on esitetty muun muassa tieto, jonka mukaan Ior Bock oli osallistunut opaskurssille, jota hän ei läpäissyt. Tämä tieto tuli esiin esimerkiksi Jari Sarasvuon talk-showssa 4.10.1996. Ior Bockin mukaan mitään opaskursseja ei edellytetty museolinnoituksen pääoppailta, eikä sellaisille esimerkiksi Claire koskaan osallistunut. Sen sijaan Ioria oli pyydetty seuraamaan Helsingin kaupungin oppaille järjestämän kurssin luentoja 70-luvun alkupuolella, joita hän kohteliaana kävi kyllä kuuntelemassa, mutta joissa hän omien sanojensa mukaan Ehrensvärd-seuralle lojaalina jätti tyhjän vastauslomakkeen.

Ior Bock jatkoi kaikesta kohusta huolimatta Viaporin 1700-luvun historian tutkimista ja teki joka kesäksi uuden ohjelman. Tämä prosessi jatkui katkeamatta vuoteen 1999. Esimerkiksi vuonna 1997 oli Ior Bockin juhlavuosi ohjelmantekijänä, silloin hän esitti 30. ohjelmansa ”Augustin Ehrensvärd ja vuosi 1747”.

Ior Bock oli suunnitellut tekevänsä elämänsä aikana kaikkiaan 40 Viapori-ohjelmaa, mutta valitettavasti hänen mittava ja vaiherikas uransa Viaporin vapaana tutkijana ja retkioppaana katkesi äkisti kesäkuussa 1999: silloin vihamielinen henkilö murtautui Ior Bockin kotiin ja puukotti häntä. Attentaatin seurauksena Ior Bock sai neliraajahalvauksen ja joutui lopettamaan työnsä Viaporin oppaana.

Helsingissä 20.2.1997

Tekstin tiedot kokosi ja toimitti Juha Javanainen

Tilaa oma kappaleesi!
Bockin perheen saaga
Ior Bock (kovakantinen – 1996)
€ 32,00 (sis. postituksen)